Pirulliset eläke-erot

Vietin aamupäivän seminaarissa eduskunnan Pikkuparlamentin auditoriossa.

Sosiaali- ja terveysministeriön, eduskunnan naisverkoston ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan järjestämä Sukupuolten eläke-erot ja työelämän tasa-arvo –seminaari onnistui nostamaan mieleen pyörimään montakin ajatusta, kun peilasin kuultuja tutkimustuloksia omiin elämänkokemuksiin.

***

Ensinnäkin tunsin tasa-arvoihmisenä omakohtaista iloa siitä, että olen saanut koko elämäni työskennellä aloilla (järjestöt, media, työeläke), joilla ei ole ”naisten” ja ”miesten” töitä, vaan töitä.

Eläke-erothan liittyvät pitkälti työmarkkinoiden eriytymiseen naisten ja miesten ammatteihin – ja siihen, että eläkkeidenkin suuruuteen vaikuttava palkkataso on naisenemmistöisillä aloilla keskimääräistä matalampi.

***

Toiseksi tunsin jopa pientä ylpeyttä omien perhevapaiden käyttämisestä. Kaikkien lasteni syntymän jälkeen olen pitänyt ihan kaikki ansiosidonnaiset perhevapaat. Vanhimman lapseni kanssa olin lisäksi vuoden hoitovapaalla kotihoidontuen turvin.

Tänään julkistetun tutkimuksen mukaan ”ansio- ja eläke-eroa kasvattavat osin myös perhevapaiden epätasainen jakautuminen naisten ja miesten välillä ja erityisesti pitkät kotihoidontukijaksot”.

En tunne kuuluvani syytettyjen penkille, jos sellaista nyt onkaan…

***

Seminaarissa kuulimme, että mm. työmarkkinoiden eriytymisestä ja perhevapaiden epätasaisesta jakautumisesta johtuen on naisten eläke-euro 79 senttiä.

Se on tietysti hätkähdyttävä lukuero, mutta vaikea on nopeita korjauskeinoja löytää.

Pääministeri Antti Rinteen viime torstaina tekemä ehdotus lapioida työeläkerahastoista muutama sata miljoonaa euroa naisten pienten eläkkeiden korotuksiin ei saanut seminaarissa sanottavampaa tukea.

Se kun sotkisi järjestelmän ja järjestelmät pahasti.

Takuu- tai kansaneläkkeiden korottaminenkaan ei ole ongelmaton juttu, koska jo nyt on monilla pientä työeläkettä tai yrittäjäeläkettä saavilla petetyksi tulleen tunne, koska he kokevat, että eläkemaksuja maksamisen pitäisi johtaa parempaan eläkkeeseen.

***

Pidemmän päälle, mutta toki piinallisen hitaasti, ovat sukupuolten eläke-erot kaventumassa kahden kehityskulun kautta.

Myönteinen reitti on se, että naiset kouluttautuvat miehiä paremmin ja saavat suurempia palkkoja, mikä kohentaa myös eläkkeitä.

Ikävämpi keskimääräisiä eläke-eroja kaventava polku on liian monen nuoren miehen tie: koulu jää kesken, puolisoa tai työtä ei löydy, lapsia ei saa – eikä myöskään kunnollista työeläkettä sitten joskus.

Fiksut, kestävät ja toteuttamiskelpoiset neuvot ovat siis tarpeen.